Sehän on kivaa vai? juu tottakai! Perheellänikin alkaa siis loma ja heillä on vielä enemmän aikaa minulle kuin tavallista. Minulla alkaa siis koiranpäivät.. Nurmikossa löhöilyä, uiskentelua joessa, paljon pedigreen koirankeksejä... Tai no, ainakin tavallista enemmän.
Viime aikoina olen saanut todeta järkyttävän asian! Perheeni suunnittelee minulle lapsia!
Siis riehuvia vikiseviä koiranpentuja.. Taidan menettää kauneusuneni..
He sanoivat minulle että saisin niitä jouluntienoilla. On siinäkin minulla joululahja! Saan varmaan unohtaa pitkät kävelylenkit ja metsässä samoilun pariksi kuukaudeksi.
Olisihan se toisaalta mukavaakin.. Mutta miten saan heidät uskomaan etten ole vielä ainakaan kymmeneen vuoteen henkisesti kypsä kasvattamaan omaa pesuetta!
Katsokaa nyt hyvät koirat tätäkin kuvaa:
Sen silmäthän kuvastavat jo ensi katsomalta viekkautta, ilkeyttä ja se on muutenkin kuin pienestä punahilkasta se susi joka söi isoäidin. Toivotaan että kun saan pentuja, ne eivät syö minun isöäitiäni.. Pidän hänestä näes kovasti..Halataan kun tavataan!
-Mona
Kommentit